Pidetään huolta maasta

Puutarhaliiton tiedote 9.5.2018

Pidetään hyvää huolta maasta – sieltä kasvit saavat voimansa

Puutarhuri ihailee usein maanpäällistä kasvua ja nauttii sen kauneudesta ja sadosta. Kuitenkin kaikki se, mitä tapahtuu pinnan alla, on yhtä tärkeää kuin maanpäällinen kasvu. Jopa puolet kasvin biomassasta tekee työtä maan alla. Maan kasvukunnon ylläpitäminen ja sen parantaminen ovat myös kotipuutarhurin tärkeimpiä tehtäviä. Tehoviljelyssä maan kunto saatetaan unohtaa, mutta puutarhurin tärkein tehtävä on siirtää maa hyväkuntoisena sukupolvelta toiselle.

Puutarhaa kannattaa rakentaa aina luonnon ehdoilla. Hyvän puutarhan rakentaminen aloitetaan maan kasvukunnon huolehtimisesta. Kun maa on elinvoimaista, kasvit viihtyvät siinä hyvin. Ne saavat helposti tarvitsemansa veden, ravinteet ja muut hyötyaineet. Lisäksi hyvässä maassa juurten on helppo kasvaa ja kasvi ankkuroituu vahvasti kasvupaikalleen.

Luonnollisen maan tärkein ominaisuus on kyky pidättää riittävästi vettä ja ravinteita. Se luovuttaa niitä kasvien tarpeisiin, jolloin ravinteiden osalta puhutaan kationien vaihtokapasiteetista. Hyvä maa sisältää riittävästi ilmatilaa ja huokosia, jotta juuristo saa tarvitsemaansa happea käyttöönsä. Ilmavassa maassa myös kasvien hiusjuurien on helppo kasvaa ja edetä syvemmälle kasvualustaan, jolloin kasvi pysyy tukevasti paikallaan ja saa laajalta alalta käyttöönsä sekä vettä että ravinteita.

Maan elävä tasapaino

Hyvä maa kuhisee myös elämää. Kauhallisessa hyvää multaa on miljoonia pieneliöitä ja maaperäbakteereja näkyvien lierojen ja hyönteisten lisäksi. Elävä tasapaino hoitaa maata ja eliöiden avulla vapautuu koko ajan uusia ravintoaineita kasvien käyttöön. Monipuolinen eliöstö pitää kasvualustan tasapainoisena ja terveenä. Hyvässä maassa on humusta riittävästi. Eloperäinen aines puskuroi kasvualustan ravinne- ja vesitasapainoa, mikä on erityisen hyödyllistä kivennäismaassa.

Kun maasta pidetään huolta, lisätään siihen uusia ravinteita sitä mukaan, kun kasveja poistetaan satona. Ravinteita voidaan lisätä orgaanisessa muodossa esimerkiksi kompostina tai kompostoituna lantana tai niiden kaupallisina versioina. Ravinteita saadaan myös teollisesti valmistetuista kivennäislannoitteista. Luonnollisin tapa on palauttaa oman maan ravinteet takaisin niin, että nurmen leikkuujätteet tai muut kuolleet kasvinosat palautetaan maahan sellaisenaan tai kompostoituina. Ne toimivat pieneliöstön ruokana ja lisäävät maan humuspitoisuutta. Tällä tavalla kasvien sisältämät ravinteet ja hiiliyhdisteet palautuvat takaisin luonnon kiertokulkuun.

Kompostoinnissa tärkeää on se, että kasvit eivät mätäne liian tiiviissä kasoissa tai liian paksuina kerroksina. Hapettomissa oloissa kompostointi epäonnistuu ja kasvijäte mätänee, jolloin ilmaan pääsee ns. haitallisia ilmastokaasuja. Oikein kompostoituessaan ilmaan vapautuu happea, maahan vettä, hiiliyhdisteitä ja ravinteita. Kompostoinnin avulla myös kotitalouden biojätteiden ravinteet voidaan palauttaa puutarhaan.

Kompostointitekniikoita on useita. Esimerkiksi Bokashi-menetelmällä kompostointi nopeutuu maitohappokäymisen ja lisättyjen pieneliöiden avustuksella. Perinteisessä ulkokompostorissa ruoka- ja kasvijätteet muuttuvat mullaksi parissa vuodessa. Käytännössä komposteja tarvitaan vähintään kaksi. Toista täytetään ensimmäisen vuoden ajan samaan aikaan kun toinen kypsyy maanparannusaineeksi.

Miten aloitetaan?

Maan perustilanne on hyvä selvittää ainakin uudella viljelypaikalla. Viljavuusanalyysin avulla selvitetään, mitä maalajia kasvualusta on ja maan happamuus eli pH ja ravinnepitoisuus. Suomalainen maa on yleensä liian hapanta puutarhakasveille. Hapan maa sopii useimmille havuille, alppiruusuille, magnolioille ja kunttapihaan. Muut maat on hyvä peruskalkita alussa. Myöhemmin lisätään kalkkia, puutuhkaa tai luujauhoa muutaman vuoden välein, jotta maan pH saadaan nousemaan 6.0 – 6.5 paikkeille eli lähelle neutraalia pH:a eli seitsemää. Erityisen happamia ovat metsänpohjamaat, turvemaat ja rannikoiden sulfaattimaat. Aktiivinen viljely laskee myös pH:ta, jolloin ravinteiden saatavuus kasveille heikkenee. Kalkituksen avulla parannetaan kasvukuntoa: maan rakennetta ja pieneliöstön elinmahdollisuuksia.

Muutamat kasvit viihtyvät runsaasti kalkitussa maassa, jolloin pH voi nousta seitsemään ja hiukan ylikin. Näitä ovat kirsikka- ja luumupuut, ruusut, karviaiset, kaali- ja sipulikasvit. Maa kalkitaan ohjeiden mukaisesti mielellään muutamaa viikkoa ennen kasvukauden aikaista lannoitusta. Kalkki tarvitsee runsaasti kosteutta vaikuttaakseen, joten paras levitysajankohta on ennen sadetta ja jos mahdollista kalkki voidaan muokata myös kosteaan kevätmaahan ennen istutusta. PH:n ylläpitämiseen sopii myös puutuhka, jota levitetään ämpärillinen aaria ( 10 x10 m ) kohden muutaman vuoden välein.

Maalajiakin voi parantaa

Yleisin puute suomalaisissa maalajeissa on eloperäisen aineksen ja erityisesti humuksen vähyys. Hyvä puutarhamaa on aina tummaa ja sisältää runsaasti humusta. Parhaimmillaan eloperäistä ainesta on maassa yli 10 prosenttia. Humus toimii usein maan kasvukunnon mittarina ja on tyypillistä hyvin hoidetuille vanhoille puutarhamaille.

Humusta voi lisätä maahan kasvijätteinä, eloperäisinä lannoitteina ja tuomalla vanhaa puutarhamaata. Myös jyrsimällä turvetta maahan saadaan parannettua kasvukuntoa. Humuksen häviämistä estetään välttämällä liiallista muokkausta ja pitämällä alue kasvipeitteisenä tai muuten katettuna mahdollisimman pitkän aikaa vuodesta, jolloin sateet ja eroosio eivät huuhdo pois maan kevyintä ainesta. Monet humushapot ovat vesiliukoisia ja huuhtoutuvat siten helposti.

Savimaat kaipaavat myös eloperäistä ainesta, mutta sisältävät jo sinällään hyvin ravinteita ja pidättävät vettä. Usein helppohoitoisimmat puutarhapalstat syntyvät vuosikymmenten saatossa savimaille, kun ne muuttuvat humuspitoisemmiksi. Lannoituksen ja kastelun tarve ovat vähäisiä. Savimaille kannatta tuoda alkuvaiheessa hiekkaa ja nurmikon pintaan voi lisätä hiekkaa, jotta nurmikenttä kestää kulutusta ja siihen ei jää vettä seisomaan. Hiekkapitoiset maat kaipaavat puolestaan eloperäistä ainesta. Savensekainen puutarhamaalisäys voi tehdä niistä erinomaisia viljelymaita.

Turvemaat ovat kelpoja puutarhamaita, kun niihin lisää hietaa, savea ja kalkkia. Niiden huokoisuus ja vedenpidätyskyky ovat erinomaisia. Kivennäismaat parantamat muun muassa turvemaan kantavuutta ja kestävyyttä.

Biohiili - uutuus, joka ihmetyttää

Viimevuosina myyntiin on tullut biohiiltä ja erilaisia maaperän kasvukuntoa parantavia preparaatteja. Biohiilen maata parantavaan voimaan uskotaan laajasti, mutta erilaisten pieninä annoksia annettujen ihmeaineiden tehoa on vaikea todistaa. Ne sisältävät yleensä hyviä pienorganismeja tai aineita, joiden avulla ”hyvikset” pääsevät kasvamaan maassa. Mykoritsoista on tutkittua tietoa, ja ne parantavat kasvua toimien symbioosissa viljelykasvien juuriston kanssa.

Biohiiltä valmistetaan puujätteistä ja myös erilaisista orgaanisista sivuvirroista hapettomassa tilassa kuumentamalla aineksia 300 – 700 asteen lämmössä. Käsittelyn aikana poistuu kaasuja, energiaa ja nesteitä. Jäljelle jää hyvin huokoinen kiinteä hiiliyhdiste. Sen etu maanparannuksessa on, että se pystyy tarjoamaan ’kodin’ valtavalle määrälle pieneliöstöä, sitomaan painoonsa nähden moninkertaisesti vettä ja ravinteita. Maahan lisättynä se elävöittää ja tasapainottaa kasvualustaa. Biohiili sopii erinomaisesti sekä yksivuotisten että monivuotisten puutarhakasvien kasvatukseen.

Biohiiltä voi valmistaa itsekin esimerkiksi puutarhan risuista ja oksista siilomaisessa polttoastiassa, jonka pohjalla lämpö hiillyttää materiaalin hapettomassa tilassa. Moni levittää kasvimaalle myös puutuhkaa, joka sisältää myös jonkin verran biohiiltä tuhkan ravinteiden lisäksi.

Maan kasvukunnosta huolehtiminen on osa luonnon moninaisuuden vaalimista. Hyvä maa on arvokasta ja antaa mahdollisuuden kasvattaa monipuolisesti erilaisia koriste- ja hyötykasveja. Jokainen kasvi sitoo kasvaessaan ilmakehästä haitallista hiilidioksidia ja muuttaa sen kiinteiksi hiiliyhdisteiksi, jotka aikanaan päättyvät kiertoon rikastuttamaan maan kasvukuntoa. Maan rakenne, terveys ja ravinnetasapaino hyötyvät monipuolisesta kiertoviljelystä, jossa yksivuotisten kasvien istutuspaikkaa vaihdetaan vuosittain.

Lisätietoja: puutarha-agronomi Timo Taulavuori, Puutarhaliitto ry, timo.taulavuori@puutarhaliitto.fi p. 040 745 3005