Luonnonvarakeskus löysi yli sata uudentyyppistä raparperikantaa – tutkimuksen vaiheet dokumentoitiin elokuvaan
31.3.2017
 Kansallisessa raparperikokoelmassa on muutamia punavartisia raparperikantoja. Kuva: Elina Uusirasi, Luke.  Tämä helsinkiläisestä yksityispihasta löytynyt raparperi osoittautui geneettisesti monimuotoisimmaksi. Kuva: Merja Hartikainen, Luke.  Luken Piikkiön toimipaikassa sijaitseva kansallinen raparperien geenivarakokoelma. Kuva: Elina Uusirasi, Luke. |
Luken tiedote 31.3.2017 Luonnonvarakeskuksen (Luke) vanhojen puutarhakasvien etsintäkuulutus keräsi yli 700 ilmoitusta vanhoista raparpereista. Kansalaisten aktiivisuuden ansiosta raparperihaku tuotti toistasataa uudentyyppistä kasvikantaa. Joukossa oli myös muutama todellinen helmi. Koko aineistosta jatkotutkimuksiin pääsi 375 kasvia, joista 60 prosenttia osoittautui vihreä-punavartiseksi Victoria-lajikkeeksi. Raparperitutkimus dokumentoitiin vaihe vaiheelta elokuvaksi ”Raparperin kadonneita geenejä etsimässä”. Elokuvan ensiesitys ja tutkimustulosten julkistus: Aika: 1.4.2017 klo 10.15–11.00
Luken arvokkaasta raparperikokoelmasta tulee entistä monimuotoisempiRaparperi on yksi kotipihojen tunnetuimpia kasveja, joita on viljelty Suomessa yli sata vuotta. Raparperista on kuitenkin vähän tietoa. Suomessa on ennen 1940-lukua viljelty puna- tai valkomaltoisia sekä aikaisia ohutvartisia raparperilajikkeita. Harvinaisia ovat myös vanhat makeat ja vähähappoiset raparperit. Vanhat raparperit kiinnostavat tutkijoita. – Arvelimme, että sitkeänä kasvina moni näistä vanhoista viljelyksistä ja lajikkeista voisi yhä olla jäljellä ja pääsisimme tutkimaan niiden geneettistä monimuotoisuutta, Luken tutkija Merja Hartikainen kertoo. Raparperien monimuotoisuuden tutkimuksen taustalla on Suomen kansallinen kasvigeenivaraohjelma. Sen tavoitteena on säilyttää viljeltyjen kasvien monimuotoisuutta tuleville sukupolville. – Tutkimuksen ansiosta saamme Luken Piikkiön toimipaikassa olevasta raparperikokoelmastamme nykyistä monimuotoisemman. Tärkeää on myös, että kokoelmaan liitettävillä kasveilla on kansalaisten kertomat tarinat ja muu muistitieto mukanaan, iloitsee kokoelmasta vastaava tutkija Terhi Suojala-Ahlfors. Raparperin geneettinen tutkimus on ollut uraauurtavaa, samalla menetelmällä ei tarharaparperia ole aiemmin tutkittu. – Geneettisesti hyvin monimuotoisiksi osoittautuivat koululaisen ilmoittama raparperi Helsingistä ja Lappeenrannassa kasvava, 1940- ja 1950-luvuilta peräisin oleva raparperi, kertoo raparperin geneettisestä analysoinnista vastaava erikoistutkija Pirjo Tanhuanpää. Elokuvassa tavallisesta pihakasvista kuoriutuu arvokas geenivaraOpetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa GeenivaraOppi-hankkeessa tehty sähköinen oppimateriaali kertoo geenivarojen monimuotoisuudesta ja antaa ideoita rakentaa aiheesta esimerkiksi peruskoulun monialainen oppimiskokonaisuus. – Raparperitutkimuksen ja siitä tehdyn ”Raparperin kadonneita geenejä etsimässä” -elokuvan toivotaan lisäävän koulujen kiinnostusta ottaa opetukseensa monimuotoiset hyötykasvit. Elokuvassa kerrotaan raparperitutkimuksen lisäksi myös siitä, miten kansalaiset ja koululaiset osallistuivat projektiin, Hartikainen kertoo. Luke kutsui kaikkia suomalaisia ja erityisesti koululaisia etsimään tietoa vanhoista koristekasveista ja raparpereista yhdessä opettajan tai vanhempien kanssa. Tempaus toteutettiin keväällä ja kesällä 2015. Lisätietoja: Kansallinen raparperien geenivarakokoelma, tutkija Terhi Suojala-Ahlfors, Luke, 029 532 6557, etunimi.sukunimi@luke.fi Raparperin monimuotoisuus, erikoistutkija Pirjo Tanhuanpää, Luke, puh. 029 532 6574, etunimi.sukunimi@luke.fi GeenivaraOppi-hanke, tutkija Merja Hartikainen, Luke, puh. 029 532 6105, etunimi.sukunimi@luke.fi Elokuvan leikkaus ja kuvaus, Jussi Väinölä, Trooppinen Pingviini, puh. 040 821 3314 |