|
Hyötykasviyhdistyksen uutiskirje
Sipulikasvien hyötäminen oli alkanut jo 1700-luvun puolella, viileät kasvihuoneet sopivat hyvin hyötämiseen. 1800-luvun loppupuolella suosittuja joulukukkia olivat kielo ja syreeni. Hyasintti yleistyi ja vakiintui 1800-luvun lopulla. Jo 1900-luvun alkupuolella joulukukkien tarjonta oli laajaa, saatavilla oli hyasintteja, tasetteja, tulppaaneita, kameliota, syreenejä, kieloja ja jouluruusuja.
Kielon, syreenin ja kamelian suosio hiipyi 1950-luvulle mennessä, kielon ja syreenin osalta monien työvaiheiden, kamelian osalta taas sen vaativuuden takia, kukittaminen ei aina onnistunut. Tasaisesta suosiosta on nauttinut joulukaktus. Tosin nimeä on käytetty erilaisista, joulun aikaan kukkivista talvikaktuksista, nykyään virallisesti Schlumbergera x buckley on piparkakkureunainen joulukaktus ja Schlumbergera x truncata hammaslaitaisempi marraskuunkaktus .
1960-luvulla suosion kärkeen nousee joulutähti. Jalostuksen tuloksena pitkänhuiskeasta joulutähdestä muodostui nykyinen tanakka ja isokukkainen variantti. 1970-luvulla palaa uudelleenpidetyksi ja ostetuksi jo vanhastaan huonekasveina viljellyt atsalea ja ritarinkukka, erityisesti maatiaisamarylliksenä tunnetusta pikkuritarinkukasta (H. rutilum) on tullut haluttu ja etsitty harvinaisuus.
Trenditietoinen hankkii tänä vuonna joulukukakseen viirukkaan, täplikkään tai raikkaan vaaleanpunaisen tai hempeän persikanvärisen joulutähden, vaihtoehtona myös upean eksoottiset orkideat.
Joulukukkien erikoispiirre on meidän kuluttajien iloksi niiden tuottaminen paikallisesti Suomessa. Viime vuosina myydään keskimäärin 2,5 miljoonaa hyasinttia, 1,5 miljoonaa joulutähteä, miljoona amaryllistä ja miljoona muuta joulukukkaa. Joulukukkia viljeleviä yrityksia on 100-150
Lähteet:
Anu Ranta: Vanhanajan huonekasvit, Otava 2016
Muistojen kasvit -blogi.
Ylen uutiset 1.12.2020
|