Hietalaukan (Allium vineale) nuput ovat
pienenä, tiiviinä pallona. Kuva: Saila Routio.
Käärmeenlaukan (Allium scorodoprasum)
dramaattinen tummuus korostuu valkokukkaisen rikkaporkkanan (Daucus
carota) kyljessä. Kuva: Saila Routio.
|
Tiedote: Maatiainen ry.
Hietalaukka ja käärmeenlaukka saapuivat ehkä jo viikinkien kyydissä
ensin Ahvenanmaalle ja sieltä vähitellen Manner-Suomeen. Laukat ovat
kevään ensimmäisiä vihreitä, joiden versot ovat mehevää syötävää. Niiden omaperäiset, itusilmuista muodostuvat kukinnot herättävät huomiota. Kuluvan vuoden maatiaiskasveiksi valitut hietalaukka (Allium vineale) ja
käärmeenlaukka (Allium scorodoprasum) ovat muinaistulokkaita. Laukat
olivat muinaisille merenkulkijoille tärkeitä C-vitamiinin lähteitä eli
keripukin torjujia ja oli käytännöllistä, että laukkoja kasvoi
välisatamapaikoissa itäisen kauppareitin varrella. Kumpikin laji on
luonnossa harvinainen, hietalaukka vielä harvinaisempi kuin
käärmeenlaukka. ”Mökkiläisen sipuli”
Laukoille on hyvä varata tontilta oma kolkka, jossa ne saavat kasvaa
rauhassa ja levitä. Ne pärjäävät hyvin itsekseen. Satoa voi korjata
keväisin ja itusilmut kerätä loppukesällä, jos ei halua laukkojen
leviävän. Käärmeenlaukka viihtyy paikassa, jossa on aurinkoa ja vähän
varjoa vuorotellen ja maa muhevaa. Hietalaukka kasvaa samanlaisissa
oloissa, vaikka se luonnossa suosiikin avoimia rinteitä ja pärjää
kuivassakin maassa. Hietalaukka sopii myös pihakallion kylkeen,
matalaruohoiseen tienpenkkaan ja pihakedolle.
Koko kasvi käytettävissä Hietalaukka ja käärmeenlaukka muistuttavat molemmat maultaan
valkosipulia. Kasvin kaikki osat ovat hyödynnettävissä: versot ja nuoret
lehdet keväällä ja alkukesällä, itusilmut loppukesällä sekä pieni
sipulijuuri, jonka voi kaivaa ylös ja käyttää kuten keltasipulin.
Hietalaukan ja käärmeenlaukan itusilmuja on saatavilla Maatiaisen
Siemenvälityksestä.
Lisätietoja: Maija Manninen, toiminnanjohtaja, Maatiainen ry.
puh: 044 045 7317, sposti: toimisto@maatiainen.fi
|
