Lepaan kurssi 70 v

Lepaan puutarhakurssi täytti kunniakkaat 70 vuotta

Teksti: Anne Mattsson

Perinteikäs siirtolapuutarhureille räätälöity Lepaan puutarhakurssi on hieno aloitus siirtolapuutarhakaudelle. Siirtolapuutarhaliiton järjestämä kurssi täytti tänä vuonna jo kunniakkaat 70 vuotta. Kurssipaikkana toimii Hämeen Ammattikorkeakoulun kampus Hattulan Lepaan kylässä. Näin pitkään jatkunut ja suunnitelmallinen koulutustoiminta on ainutlaatuista myös kansainvälisessä mittakaavassa. Me voimme olla Suomessa tästä ylpeitä!

Siirtolapuutarhaliiton kursseilla Lepaalla on vuosien saatossa oppinsa saanut jo reilusti toista tuhatta viljelijää. Kurssilla on pitkät perinteet. Liiton ensimmäinen siirtolapuutarhureille räätälöity kurssi järjestettiin Lepaalla vuonna 1949, joten tänä vuonna tuli täyteen pyöreät 70 vuotta. Kursseja on alusta alkaen pidetty joka vuosi, toki niiden sisältö ja muoto ovat vaihdelleet ja kehittyneet ajan saatossa.

Kurssi järjestetään Hämeen Ammattikorkeakoulun (HAMK) kampuksella Hattulan Lepaan kylässä. Viisipäiväinen kurssi kestää maanantaista perjantaihin ja kattaa kolmen opintopisteen arvoiset opinnot HAMK:n avoimessa ammattikorkeakoulussa. On hyvä, jos osallistujilla on jo jonkin verran kokemusta viljelystä, silloin kurssista saa eniten irti. Välttämätöntä aiempi kokemus ei kuitenkaan ole.

Se että siirtolapuutarhureiden kurssituksella on näinkin pitkä historia, ja että koulutus järjestetään maamme korkeatasoisessa puutarha-alan oppilaitoksessa, on vertaansa vailla myös kansainvälisellä mittapuulla tarkasteltuna.

Siirtolapuutarhureiden saapuminen Lepaalla on varma kevään merkki

Lepaan kurssi on aina ollut suosittu. Ensisijaisesti se on tarkoitettu liiton jäsenyhdistysten siirtolapuutarhureille. HAMK:in lehtori Eija Rekolalle siirtolapuutarhureiden saapuminen Lepaalle on varma kevään merkki. Hän on toiminut kurssin vetäjänä yli kymmenen vuoden ajan. Opetukseen osallistuu myös muita opettajia. Kurssin sisältö on pyritty suunnittelemaan siten, että se hyödyttää mahdollisimman monia, vasta-alkajista konkareihin. Sisällön kanssa tasapainoilu on haasteellista, sillä siirtolapuutarhakurssilaisten taustat vaihtelevat suuresti.

Rekolan mukaan sinä aikana, kun hän on ollut kurssin vetovastuussa, on havaittavissa ollut mielenkiinnon siirtyminen koristekasveista hyötykasvien suuntaan. Toinen muutos on tapahtunut osallistujien ikärakenteessa. Kurssilaisten keski-ikä on laskenut ja mukaan on tullut mökin vasta hankkineita.

Kevään 2019 kurssilla hyvä meininki

Vuoden 2019 kurssi järjestettiin 8.-12.4. Perinteikkäälle kurssille osallistui 20 innokasta puutarhuria. Kurssi alkoi maanantaiaamuna ja päättyi perjantaina lounaaseen. Osa kurssilaisista saapui Lepaalle jo edeltävänä sunnuntaina. Kurssilla majoitutaan oppilaitoksen soluasunnoissa, joissa on keittiö ja oleskelutila sekä 3-4 makuuhuonetta.

Opetus perustui luentoihin ja keskusteluihin. Ammattitaitoiset opettajat käsittelivät monipuolisesti siirtolapuutarhureille tärkeitä aiheita, kuten hyöty- ja koristekasveja, kasvitauteja ja tuholaisia, omenapuiden varttamista sekä puiden ja pensaiden leikkausta. Yhtenä päivänä harjoiteltiin omenapuiden leikkaamista keväisessä räntäsateessa.

Kurssilaiset vaikuttavat kurssin sisältöön omalla toiminnallaan. Opetus on interaktiivista. Siirtolapuutarhureiden kysymykset ja keskustelunavaukset vaikuttavat siihen, mitä asioita minäkin vuonna painotetaan. Kurssille lähtevän kannattaakin miettiä valmiiksi mieltä askarruttavia asioita, joita voi kysyä opettajilta viikon aikana. Opettajat vastaavat kysymyksiin laajalla kokemuksellaan, ja kaikilla on mahdollisuus käydä monipuolista kokemusten ja ajatusten vaihtoa. Opettajien mukaan siirtolapuutarhurit ovat sekä haastavia että innostavia opiskelijoita. Opettajilta edellytetäänkin taitoa pitää kurssiohjelmasta kiinni, sillä keskustelut rönsyilevät herkästi.

Vapaata iltaohjelmaa

Ensimmäisenä iltana Siirtolapuutarhaliitto järjesti kurssilaisille vapaamuotoisen keskustelutilaisuuden kakkukahveineen. Liitosta keskustelutilaisuuteen osallistuivat puheenjohtaja Pertti Laitila sekä liittosihteeri Tina Wessman. Keskustelun vilkkaudesta jotakin kertoo se, että Tina kirjoitti muistiinpanoja neljän sivun verran. Tilaisuus järjestettiin Lepaan viinitilan kahvilassa, jonne on noin kilometrin matka kampukselta. Samalla oli mahdollista tehdä tuliaisostoksia kahvilan yhteydessä toimivasta myymälästä.

Järjestettyä iltaohjelmaa ei muutoin ollut, mutta Lepaan alue on sangen laaja ja tarjoaa hyvät puitteet esimerkiksi ulkoiluun. Omenapuiden leikkaamispäivän päätteeksi osa kurssilaisista lähti sulattelemaan räntäsateen kylmettämiä jäseniään Lepaan Matkailu Oy:n savusaunaan. Savusaunan pehmeissä löylyissä ja saunan pihalla olevassa lämpimässä paljussa saattoi nauttia myös tunnelmallisesta lumisateesta. Eräät innostuivat heittämään talviturkin Lepaan virtaan.

Lepaalla on viini- ja puutarhamyymälä sekä viinitila, jossa kurssilaiset ovat monena vuonna pitäneet viinimaistajaiset. Niin mekin teimme. Kotimaiset marjaviinit yllättivät meidät positiivisesti. Lepaa on Suomen johtava marja- ja hedelmäviinialan koulutus- ja kehitysyksikkö, jossa tuotetaan vuosittain noin 17 000 litraa viinejä, siidereitä, liköörejä ja tisleitä. Tuotantoperiaatteena on pellolta pulloon -toimintatapa; raaka-aineet kasvatetaan itse ja kaikki tuotantovaiheet tehdään paikan päällä Lepaalla. Opastetulla kierroksella tuotantolaitoksen ja viinikellarin puolella saimme samalla kuulla Lepaan mielenkiintoisesta historiasta. Viinitilan vieressä toimii Lepaan savipaja, jossa on myös mahdollisuus tehdä ostoksia.

Kampuksella on erinomainen puutarha-alan kirjasto, joka on avoinna normaalisti vain päiväsaikaan. Poikkeuksellisesti sitä pidettiin meitä varten auki yhtenä iltana kurssiviikolla. Lisäksi kampuksella toimii oppilaskunnan ylläpitämä kioski, jossa on myynnissä laaja valikoima kohtuuhintaisia puutarha-alan julkaisuja. Kioski -nimitys on hieman harhaanjohtava, sillä kyseessä on oikeastaan pieni kauppa.