Mitä opin kurssilla?
Teksti: Anne Mattsson
Otteita kurssimuistiinpanoista
* Puuvartisten pensaiden ja puiden oksat leikataan siten, että leikkuupinta on suora, ei viisto. Haavan pitää olla mahdollisimman pieni, jotta se paranee nopeasti. Oksankaulusta ei saa vaurioittaa. Lämpimällä säällä leikkuuhaava paranee nopeammin kuin kylmällä.
* Omenapuun kuuluu olla sen verran harva, että valoa riittää jokaiselle omenalle.
* Omenapuuhun voi varttaa uusia lajikkeita liittämällä oksien jälsiosat vastakkain. Jälsi on ohut kerros puun ja nilan välissä. Yksityiskohtaiset ohjeet kurssimonisteessa.
* Yleensä kotipuutarhurit ovat liian innokkaita leikkaamaan pensaita. Leikkaaminen pitää tehdä harkiten. Joskus oksan poistaminen kokonaan voi olla kasville vähemmän stressaavaa kuin monta pientä haavaa joka vuosi.
* Marjapensaisiin ja syreeneihin voi tehdä nuorennusleikkauksia. Poistettavat vanhat oksat leikataan kokonaan, muuten pensas harvenee alhaalta ja latvaan muodostuu liian tuuhea ”kruunu”. Oksat poistetaan maata myöten, niihin ei jätetä edes 10–15 cm tappeja. Uudet versot kasvavat suoraan juurakosta. Tapeista ei ole mitään hyötyä, päinvastoin. Niistä muodostuu pensaan tyveen tiheä siili, jonka vuoksi juurella kasvava heinä on vaikea poistaa.
* Oksasakset ja muut työvälineet on pidettävä terävinä. Siisti leikkuupinta nopeuttaa haavan paranemista. Terät on syytä desinfioida, esim. Sinolilla tai vaikkapa käsidesillä, ennen kuin siirtyy kasvista toiseen. Näin mahdolliset kasvitaudit eivät leviä.
* Yleensä kotipuutarhoissa kalkitaan ihan liian vähän ja lannoitetaan liikaa. Kannattaa suosia pölyävää kalkkia. Se imeytyy paremmin kuin rakeinen kalkki, ja on edullisempaa.
* Tuholaiset: Usein paras torjunta on kun ei tee mitään. Kasvi toipuu tuholaisista kyllä ja seuraavan vuoden tuholaistilanteeseen ei muutenkaan voi vaikuttaa. Torjunta on yleensä tehotonta tai jopa haitallista. Toiseksi paras konsti on hankkia linnunpönttö.
* Pehmeäkuoristen kirvojen torjuntaan soveltuu esim. nokkosvesi tai raparperien lehdistä keitetty vesi. Teho perustuu happamuuteen.
* Myös pelkkä vesi puutarhaletkusta suihkuttamalla huuhtelee kirvat pois, jos niillä ei ole vielä siipiä. Ne eivät todennäköisesti pysty kiipeämään takaisin maasta kasviin.
* Myrkyttäminen tappaa tuholaisten lisäksi kaikki muutkin hyönteiset. Tuholaisia syövät petohyönteiset ovat puutarhalle tärkeitä.
* Mäntysuopa ei auta.
* Kannattaa suosia biologisia torjuntakeinoja. Kemiallisessa torjunnassa toimivat samat lainalaisuudet kuin muissakin taudeissa; torjunta-aineiden liikakäytön seurauksena syntyy vastustuskykyisempiä tuholais- ja tautikantoja.
* Perennoille ei tarvitse tehdä juuri mitään, jos ne kukkivat kauniisti ja ovat hyvinvoivan näköisiä. Lannoittaa ja kalkita voi, ja rikkaruohoja kitkeä.
* Jos perennat eivät kuki enää yhtä hyvin kuin aikaisempina vuosina, niitä kannattaa harventaa, eli jakaa. Liian tiheä perennapenkki levittäytyy reunoilta ja keskelle jää tyhjä kohta, jossa on tiivis juurakko.
* Kun perennoita jakaa, lapio polkaistaan maahan kohtisuoraan, ei viistoon, muuten juuret katkeavat.
* Perennoita jakaessa kannattaa vaihtaa niitä naapureiden kesken. Näin saadaan ylimääräiset perennat hyötykäyttöön. Vastineeksi voi saada uusia lajikkeita. Siirtolapuutarhassa sen pitäisi olla erityisen helppoa ja kätevää. Siirtolapuutarhassa olisi hyvä olla kasvienvaihtopiste, jonne voi väliaikaisesti istuttaa ylimääräiset perennat. Monissa siirtolapuutarhoissa sellainen jo löytyykin.
* Vanhat perinteiset lajikkeet ovat usein parhaita, ne kestävät parhaiten tuholaiset ja Suomen sääolosuhteet.
* Pajut, voikukat ja apilat ovat tärkeitä mehiläisille. Erityisesti keväällä paju on tärkein ja usein ainoa mesikasvi, kun mehiläiset heräävät talvihorroksestaan. Läheskään kaikissa kukissa ei ole mettä. Monista jalostetuista kukista ei valitettavasti ole mehiläiselle mitään iloa.
* Mehiläisten ja muiden pölyttäjien olemassaolo on perusedellytys maailman ruokatuotannolle. Siirtolapuutarhoissa ne ovat tärkeitä esimerkiksi omena- ja marjasatojen onnistumiselle