Millainen viljelijä olet?

Teksti: Outi Berghäll

Oletko yhteisöllinen ruoan tuottaja, hyötyviljelijäpuurtaja, omissa oloissasi viihtyvä vai kukkatarhuri?

Siirtolapuutarhurit ovat luonnon ystäviä. Kun Siirtolapuutarhaliiton viljelijäkyselyssä kysyttiin, mikä siirtolapuutarhassa on tärkeää, lähes kaikki vastaajat painottivat luonnon läheisyyttä. Monet kertoivat nauttivansa vuodenaikojen vaihtelusta ja tarkkailevansa kesän etenemistä. Kauneus mainittiin usein erikseen. Tämä luonto on kaupungissa ja lähellä. ”Kaupungin keskellä, mutta ihanassa puutarhaympäristössä”.  ”Koko siirtolapuutarha luonnonalueena, joka on keskellä kaupunkialuetta; se on kuin keidas keskellä erämaata!”

Puuhailu ulkoilmassa ja mökissä sekä käsillä tekeminen oli tärkeää. ”Luominen omilla käsillä ja tulosten näkeminen.” ”Aivojen uudelleenlataus rikkaruohoja kitkiessä.”

Edullista mökkeilyä arvostettiin yleisesti. Oma tontti, paikka ja rauha toimivat vastapainona talven kerrostaloelämälle. Monet kertoivat asuvansa mökillä koko kesäkauden. Mökkeily on usein suomalaiselle puuhailua. Ikääntyneille ja autottomille siirtolapuutarha saattaa olla ainoa mahdollisuus mökkeilyyn. Palvelut ovat lähellä.

Miten me nautimme luonnon läheisyydestä ja miksi me puuhailemme?  Kyselyn vastauksia tutkittaessa löytyi neljä toisistaan poikkeavaa viljelijätyyppiä:

Edullista mökkeilyä arvostavat yhteisölliset oman ruoan kasvattajat

Tämä ryhmä oli suurin – kaksi viidesosaa vastaajista. Hyötykasvien viljely oli kaikille erittäin tai melko tärkeää. ”Sato, joka on takuuvarmasti puhdas ja tuore ja josta saa nauttia pitkin talvea”. Kukkia näiltäkin palstoilta löytyy, vaikka ei yhtä paljon kuin varsinaisilta kukkaviljelijöiltä. Edullinen mökkeily oli tärkeää kaikille. Tästä ryhmästä löytyi eniten aktiivisia talkoolaisia. He kävivät kokouksissa ja yli neljäosa toimi jossain yhdistyksen tehtävässä. Vain vähemmistö ei koskaan ollut ollut vastuussa tapahtumien järjestämisestä. Yhteisöllisyyttä yleisesti ja naapureita sekä puutarhaystäviä arvostettiin.

Palstallaan puurtavat hyötyviljelijät

Tämä oli toiseksi suurin ryhmä  - melkein joka kolmas vastaajista.  Noin kolmasosa oli ollut viljelijöinä alle 5 vuotta ja loput alle 10 vuotta. Joukossa oli eniten nuoria tai alle 50-vuotiaita ja vähiten eläkeikäisiä. Hyötyviljelyn lisäksi arvostettiin kukkia, ja omalle ruoalle ei pantu niin suurta painoa kuin edellisessä ryhmässä.  Useimmat käyvät ahkerasti kokouksissa ja osallistuvat talkoisiin ainakin joskus.

Omissa oloissaan viihtyvät

Pienin ryhmä: reilut kymmenesosa vastaajista. Heistä monelle hyötykasvit olivat melko tärkeitä, mutta niukka enemmistö piti kukkia tärkeimpinä. Tähän ja seuraavaan viljelytyyppiin kuuluvat olivat olleet hieman muita pidempään viljelijöinä, useimmat vähintään 10 vuotta. Eläkeikäisiä oli lähes puolet.

Joukossa oli vähiten aktiivisia talkoolaisia ja moni ei koskaan ollut ollut vastuussa tapahtuman järjestämisestä tai osallistunut kerhotoimintaan. Kokouksissa kävijöitä oli vähemmän kuin muissa ryhmissä.

Yhteisölliset kukkatarhurit

Heitä on melkein joka viides vastaaja. Kukkien kasvatus oli enemmistölle erittäin tärkeää ja lopuillekin melko tärkeää. Toisaalta ruokasato ei ollut kovin tärkeää, vaikka joukossa oli niitä, joille hyötykasvit ja ruoan tuotanto olivat melko tärkeitä. Edullinen mökkeily oli tärkeä valtaosalle. Useimmat olivat myös aktiivisia talkoolaisia ja peräti kaksi kolmasosaa oli ahkeria kokouksissa kävijöitä.

Yhteenveto

Yllättävää oli, että ryhmät eivät eroa asuinpaikkansa tai rahankäyttönsä suhteen. Eroja ei myöskään löytynyt siitä, kuinka lähellä puutarhaa koti on ja kuinka palstalle kuljetaan.

Tuloksia pohtiessa kannattaa pitää mielessä, että vastaajien jakauma poikkeaa todennäköisesti jossain määrin keskimääräisestä viljelijäjakaumasta. Liitolla ei ole tietoa siirtolapuutarhurien taustoista. Vastaajat edustavat montaa eri ikäryhmää ja eripituista kokemusta siirtolapuutarhurina olemisesta sekä erilaista osallistumisen astetta.

Tärkein tulos on se, että meitä on viljelijöiden joukossa moneksi. Kysely antaa pohjaa miettiä, miten tavoitetaan erilaiset viljelijät ja löydetään keinot, jotta kaikki voivat toimia itselleen sopivimmalla tavalla yhteiseksi hyväksi. Viljelijäkyselyn ja keväisen yhdistyskyselyn tulosten analysointi jatkuu, tutkittavaa riittää. Siirtolapuutarha-lehti palaa tuloksiin tulevissa numeroissaan.