Mitä yhteistä? Mitä erilaista?
Urbaaneimmat siirtolapuutarha-alueemme ovat viherkeitaita ja hiilinieluja keskellä kaupunkia – joskus melkein hitusen puristuksissa tiiviin asutuksen, ostosparatiisien tai bussivarikon kyljessä. Samalla monella siirtolapuutarha-alueella lähellä ovat oivat marja- ja sienimetsät sekä kenties omat venepaikat.
Suomen eteläisimmän ja pohjoisimman siirtolapuutarha-alueen etäisyys toisistaan on yli 800 km. Alueiden väliin mahtuu peräti seitsemän kansallista kasvuvyöhykettä. Etelässä lumi saattaa sulaa jo maaliskuussa, pohjoisessa saattaa olla lunta vielä toukokuussa. Läntisimmän ja itäisimmän siirtolapuutarhan etäisyys on noin 500 km. Länsirannikolla meren läheisyys vaikuttaa - maa on viljavaa. Itärajan lähellä talvet ovat usein ankaria ja kesät voivat olla kuumia ja kuivia, jolloin kasvuolosuhteet ovat monilta osin länttä karummat.
Palstoja on keskimäärin 114
Alueet eivät poikkea toisistaan ainoastaan sijaintiympäristönsä tai kasvuolosuhteidensa osalta. Siirtolapuutarhaliiton alkuvuonna 2018 toteuttaman yhdistyskyselyn tulokset kertovat paljon alueiden muusta erilaisuudesta. Kyselyyn vastasi 40 siirtola- ja ryhmäpuutarhayhdistystä.
Kaupungeissa siirtolapuutarha-alueet ovat yleensä sangen isoja ja sijaitsevat usein julkisten kulkuyhteyksien päässä. Maamme palstamäärältään suurimmilla siirtolapuutarha-alueilla – Pakila ja Marjaniemi Helsingissä – palstoja on 320. Maaseutumaisemassa sijaitsevat siirtolapuutarhat ovat yleensä hieman pienempiä – liiton pienimmän jäsenyhdistyksen (Rpy Valmari Valkeakoskella) hallinnoimalla alueella palstoja on vain 12. Kyselyn tulosten mukaan suomalaisen siirtolapuutarha-alueen keskimääräinen palstalukumäärä on 114, eli saman verran kuin Ruskeasuon siirtolapuutarhassa Helsingissä.
Etäisyys keskustasta keskimäärin 5,7 km
Neljällä viidestä siirtolapuutarha-alueesta mökkiläiset solmivat palstansa vuokrasopimuksen aluetta hallinnoivan yhdistyksen kanssa – muissa sopimus tehdään mökkiläisen ja maanomistajan välillä. Yhdistysten hallinnoimien alueiden koko vaihtelee runsaasta hehtaarista yli 20 hehtaariin. Keskimäärin siirtolapuutarha-alue kattaa hieman yli seitsemän hehtaarin kokoisen maa-alan. Lähimpänä keskimääräistä hehtaarimäärää on Kehon siirtolapuutarha Nokialla.
Siirtolapuutarha-alueiden etäisyys sijaintipaikkakuntansa keskustasta on lyhimmillään puolitoista ja pisimmillään reilusti toistakymmentä kilometriä. Alueiden keskimääräinen etäisyys keskustasta on 5,7 km ja haarukkaan 5-6 km mahtuu peräti 12 siirtolapuutarha-aluetta eri puolilta Suomea.
Palstat ovat keskimäärin 300–400 neliömetriä
Suomessa siirtola-/ryhmäpuutarhassa on aina mökki. Mökkien pinta-ala vaihtelee sekä alueiden välillä että myös alueiden sisällä. Kyselyn tulosten mukaan pienimmät mökit (keskimäärin 7 m2) löytyvät Turun Kupittaan ryhmäpuutarhasta ja suurimmat (keskimäärin 40 m2) Skinnarilan siirtolapuutarhasta Lappeenrannassa. Koko maan keskimääräinen siirtolapuutarhamökin pinta-ala on noin 26 m2 ja keskiarvohaarukassa 25-26 m2 on kuusi siirtolapuutarha-aluetta pienestä isoon.
Erilaisuutta on mökkien keskimääräisen pinta-alan lisäksi myös palstojen pinta-aloissa. Sekä pienimmät että suurimmat yksittäiset palstat ovat Helsingissä – Ruskeasuolla 135 m2 ja Pakilassa 800 m2. Keskimääräinen palstakoko on 374 m2 ja 70 %:ssa vastanneista yhdistyksistä palstat ovat kooltaan keskimäärin 300-400 m2. Noin joka neljännellä siirtolapuutarha-alueella on mökkipalstojen lisäksi myös erillisiä viljelypalstoja. Lisäpalstat on yleisimmin vuokrattu mökkiläisille.
Vaikka ulkoisissa puitteissa on paljonkin eroja, löytyi yhdistyskyselystä kuitenkin yksi asia, joka on kaikille siirtolapuutarha-alueille yhteinen: Kaikki järjestävät talkoita!