Yhteisöllisyys

Teksti: Maarit Louekari ja Tina Wessman

Vahva perinne: Yhdessä yhteiseksi hyväksi

Yhdessä tekeminen on ollut siirtola- ja ryhmäpuutarhoissa keskeistä alkuajoista asti. Yhteisöllisyys ilmenee monella tavalla, mutta sen olennaisin ilmenemismuoto on talkoohenki.

Viime vuoden Kestävää kesänviettoa kaupungissa -hankkeen kyselyissä Siirtolapuutarhaliitto selvitti yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä sekä yhdistysten että viljelijöiden näkökulmasta.

Kaikissa yhdistyksissä tehdään talkoita

Kaikki kyselyyn vastanneet 40 siirtola- ja ryhmäpuutarhayhdistystä järjestävät talkoita. 85 prosentissa yhdistyksistä on määritelty vuosittainen palstakohtainen talkoo-/taksvärkki-/hoitovelvoitteen tuntimäärä, keskimäärin 10 h/vuosi. Muutamassa yhdistyksessä joidenkin mökkiläisten velvoitetuntien määrä on muita pienempi tai velvoite on poistettu kokonaan korkean iän takia.

Talkookäytännöt ja töiden organisoinnin tavat vaihtelevat huomattavasti eri yhdistysten välillä. Esimerkiksi joissakin yhdistyksissä alueen isot kevät- ja syystalkoot eivät kerrytä velvoitetunteja, vaan sellaisiksi lasketaan erilaiset hoito- ja järjestelytyöt pitkin kautta.       

Talkoilla viljelijät hoitavat yhteisiä alueita, huoltavat yhdistysten rakennuksia, siivoavat yhteistiloja ja lämmittävät saunan. Yhdistyksen hyväksi tehdyn talkootyön rahallinen arvo on erittäin suuri, koska tunteja kertyy paljon. Ulkoa ostettuna palveluna kustannukset olisivat yhdistykselle – eli sen jäsenille – suuri taloudellinen rasite.

Yhdessä kannetaan myös vastuu puutarha-alueen kesän tapahtumien järjestämisestä. Tapahtumia järjestetään sekä lähiympäristön asukkaille että omalle väelle. Vastanneista yhdistyksistä 70 prosenttia järjestää vuosittain yleisötapahtumia. Alueen viljelijöille järjestetään tapahtumia lähes kaikissa vastanneissa yhdistyksissä.

Yhdessä päätetään, pidetään alueesta huolta ja järjestetään tapahtumia

Viljelijäkyselyssä kysyimme, miten usein vastaajat osallistuvat oman siirtolapuutarha-alueensa eri toimintoihin. Ahkerimmin osallistutaan kokouksiin: 57 prosenttia vastasi osallistuvansa niihin säännöllisesti. Kuitenkaan joka viides vastaaja ei ole vaikuttamassa yhdistyksen päätöksentekoon, koska osallistuu kokouksiin harvoin tai ei koskaan.

Hieman yli puolet vastasi osallistuvansa säännöllisesti yhteisten alueiden talkoisiin ja neljä viidestä osallistuu ainakin joskus. Talkoisiin osallistuvat viljelijät ovat yleensä myös niitä, jotka ovat ottaneet hoitaakseen jonkun nimetyn tehtävän tietyksi aikaa. Alueiden hoito- ja huoltotöihin osallistuu aktiivisesti noin kolme neljästä siirtolapuutarhurista.  

Joka toinen siirtolapuutarhuri osallistuu ainakin joskus tapahtumien järjestämiseen – joko vastuullisena järjestäjänä tai olemalla mukana tapahtuman järjestävässä talkooporukassa. Lähes kolmasosa ei koskaan osallistu millään tavalla tapahtumien järjestelyihin.

Yhdessä opitaan ja harrastetaan

Yhdistyskyselyn tulosten mukaan 61 prosenttia yhdistyksistä järjestää jäsenilleen erilaista harrastustoimintaa. On puutarha-, käsityö-, askartelukerhoja ja liikuntaa eri muodoissa. Yhdessä myös pelataan, ongitaan, lauletaan, soitetaan ja harrastetaan maalausta.

Viljelijäkyselyn mukaan yhdistyksen järjestämät kurssit ovat suosituinta yhdessä tekemistä harrastusnäkökulmasta. Kursseille osallistuu ainakin joskus 38 prosenttia niistä vastaajista, joiden puutarhassa järjestetään kursseja. Kerhotoimintaan osallistuu joka neljäs siirtolapuutarhuri yhdistyksissä, joissa ko. toimintaa on. Yhteisliikunta saa liikkeelle 15 prosenttia vastaajista ja alueen omaan peliporukkaan osallistuu 11 prosenttia.

Yhdistykset luottavat siihen, että innostus yhdessä tekemiseen pysyy siirtolapuutarhuruuden aitona piirteenä. Viljelijät kertovat avoimissa vastauksissa oppineensa talkoissa ja harrastuksissa tuntemaan naapureita, löytäneensä ystäviä ja kartuttaneensa tietojaan puutarhan hoidosta. Yhdistysten hallitusten jäsenet ovat onnellisia siitä, etteivät he joudu käyttämään yhdistyksen varoja maksullisten palvelujen hankintaan, jos alueiden hoitaminen yhdessä on organisoitu hyvin ja viljelijät osallistuvat yhteiseen tekemiseen.

Osallistuminen käy luonnostaan, kun kesää vietetään pienissä mökeissä lähellä naapureita ja kanssakäymisen raja-aidat ovat matalammat kuin kaupunkiasunnoissa. Aina ei tarvitse tulla mukaan, mutta kaikki arvostavat, että on mukana!